Hurahus

Päivittämine ollu vähä lomilla, ku piti se uus blogi perustaa, joho laitettas talojuttuja myös, mut ei olla ehitty. Mut ei se mitää, mie oon taas hurahtanu. Saippuaan tällä kertaa.

Kutakuinkin kuukaus sitten tää alko (ekat saippuat kypsy viime viikolla). Nyt on tehtynä Saara Kuhan saippuakirjan ohjeilla maustesaippuaa ja suolasaippuaa ja hieman mukaillen vaniljalattesaippuaa (lime-kookos-, tuoksuna vaniljalatte), kehäkukkasaippuaa (kamomillasaippuoitten resepteillä, tässä kehäkukkaöljyä, kuivattua kehäkukkaa ja kehäkukkateetä ja tuoksuna vähän eteeristä greippiä - tuota kehäkukkaa kun on tuossa pihassa aika rutkasti kasvanut) ja muksusaippuaa (värinä lisätty kurkumaa ja taisin auringonkukkaöljyn korvata itetehdyllä kehäkukkaöljyllä) ja ihan "omasta päästä" hunajapalashampoota (saa nähä, mitä tulee) ja rooibos-jämärasva-saippuaa (kaikki jämä palat ja pullon pohjat eri rasvoista ja loput oliiviöljyä).

Viimesin noista oli tuo rooibossaippua, jonka tein eilen. Ihana tuoksu siinä oli - tee, jonka sekotin lipeäveteen, tuoksu ihanalle, mut lisäsin tuoksuksi vielä vähän eteerisiä sitruuna- ja greippiöljyjä ja french vanilla -tuoksuöljyä (noi tuoksut sopi oikeen ihanasti tuohon teen tuoksuunki). Massa sekaan ja pinnalle lisäsin vielä vähän (paitsi pinnalle meni vähän liikaa...) kuivaa teetä. Rasvoina tuossa oli oliiviöljyn lisäsi himppu mehiläisvahaa, kaakao- ja karitevoita, risiiniöljyä sekä munkki- ja kookosrasvaa. Jumalainen tosiaan tuo tuoksu oli ainakin vielä eilen, pitää kohta mennä taas nuuhkimaan. Illalla leikataan. Kuvia ehkä joskus.

Etiäpäin

Iso askel eteenpäin: meillä on uusi koti tiedossa! Ei se ollu se, josta aiemmin kirjotin. Ei naapurikunnassa, vaan naapurikunnan naapurikunnassa. Ihana, 1954 valmistunut, iso talo, jonka ohessa tonttia reilut 1600 neliötä. Siinä on tilaa poikien juoksennella!

Myö täs just eile pohittii, et siinä kiinteistössä on oikeestaan kaikki, mitä ollaan toivottu:
- lähes alkuperäskuntonen, mutta
- asuttavassa kunnossa kuitenkin,
- lähistöllä junayhteys pk-seudulle,
- iso tontti,
- isot huoneet ja paljon tilaa,
- paljon varastotilaa,
- tontti rajoittuu puistoon,
- päättyvän tien päässä rauhallisella alueella.

Loppu (näillä näkymin ;) ) on vain plussaa:
- upea piha,
- paljon istutuksia (marjapensaita, omenapuita),
- parveke,
- valtavan ihana, erillinen huone keittonurkkauksella ja omalla sisäänkäynnillä kellarikerroksessa ja
- reilusti enemmän mahollisuuksia ja tilaa mielikuvitukselle kuin ns. tavallisessa rintamamiestalossa.

Niin ja ihan lähellä näyttäs olevan kestovaippafirma!

Perjantaina kaupoille!

Lumisadetta hartioilla

Piiitkän suunnittelun jälkeen sain viime keskiviikkona vihdoin aikaseks varata ajan kampaajalle, kun alko tukka muistuttaa semmosta pehkoa, et siitä on pakko päästä eroon. Perjantaille sain ajan keskelle päivää. Menin sit kampaajalle ja aattelin omasta kokemuksesta, et on se helpompi leikata ne hiukset, kun ne on pestyt. Kampaaja sit pesi miun hiukset siellä ilmeisesti jollain Kerastasen shampoolla ja sit vielä hoitoaine lopuks. Leikattiin ja kaikkee. Ei mitää. Mut sit se alko haista! Siis voi kauhistus sentään, en oo koskaa enne tajunnu, miten paljo noi shampoot haisee. Se haju pisti nenää ihan koko ajan.

Lauantai-iltana mentii koko poppoo saunaa ja sit olin jo kärsiny ja saanu päänsäryn siitä hajusta, et oli pakko pestä tukka sillä hamppu-turvepalashampoolla, jospa se haju ois sillä lähteny. No, kyllä se tais suurimmalti osin lähteä, joskin olin vielä vähän haistavinani märissä hiuksissa sen kampaamoshampoon rippeitä. Mut ei siinäkää vielä mitää: mie sain ihan järkyttävän kutinan! Miun pää on kutissu monta päivää ja nyt alko sit vielä hilseileeki. Miulla kun oli päänahka parhaassa kunnossa koskaa täs enne kampaamoo menoa. Nyt miul sit on tämmöne kutiseva hilsepää. Ei shampoota, ei enää koskaa.

Näi se pistää miettii, et kylhän siinä kosmetiikkateollisuuden jatkuvassa menestyksessä on pakko olla joku juju, et ihmiset laittaa ihan kauheita summia rahaa kaikenlaiseen tököttiin. Joku vois täs miun tilanteessa luulla, et hiukset on likaset (hilsettä) ja mennä ne pesemää. Ja sit kohta ollaa kierteessä, et pitää pestä tukka joka päivä. Mie meinasin huomenna kauppareissulta muistaa ostaa lisää omenaviinietikkaa, laimentaa sitä ja kaataa päähän. Jos se sillä lähtis.

Pöytäliina

Tässä kirppislöytö Pandatorilta parin kuukauden takaa. On kuulemma Finlaysonin valmistama. Tosi siistissä kunnossa on ja euron maksoi. Melkeen joutuu ostamaan jonkun uuden pöydän tätä varten siihen tulevaan Kotiin.

Vaippakaavan testausta

Vähän aikaa ollu hiljasempaa, mut eipä juuri mitään oo tehtykään. Tai no ollaa, mut kaikkee muuta. Saatiin asunto myytyä ja ollaan vähän väliä käyty vilkuilemassa yhtä vanhaa rintamamiestaloa tuolla naapurikunnassa. Sitä ollaan pohittu ja pähkäilty ja tultu siihen tulokseen, että tarjous tehään. Ehkä jo maanantaina.

Nyt sain vaipparintamallakin jotain aikaan. Pitkästä aikaa. Kestovaippakaupalta tuli aivan ihq safari-PUL, jota hurmoksessa tilasin. Tarkotus on ollu jo kauan tehä märkäpintasia vaippoja helpottamaan kuivaks oppimista, mut vielä en oo saanu sitä aikaseks. Safari-PULille tilasin kaveriks oranssia raitabambufleeceä ja oransseja neppejä. WeeWekan pienempää kaavaa en taia enää käyttää, kun nuo pojat kasvaa kovaa vauhtia. Isompi taas on varmasti liian iso. Tarvis on siis omalle sivukiinnitteiselle kaavalle.

Eka yritys omasta kaavasta oli risteytys Elsa-Maijan ja WeeWekan sekä pienempää että isompaa sivukiinnitteistä vaippakaavaa perjantaina. Siitä tuli liian levee sekä eestä että takaa. Sisätäyttöjä mie teen aina näistä testivaipoista. Tuosta ei tullu kuvaa otettua enne pyykkikoriin joutumista, mut raitasta kierrätysflanellia päällä ja valkosta velouria sisällä ja imuna viis kerrosta flanellia. Mie tykkään laittaa sisätäyttöihinkin vähän kiinteetä imua, nii ei tarttee sit aina laittaa niin paljoa lisäimuja.

Toine yritys sivukiinnitteisestä vaipasta parannellulla kaavalla oli eilen, miun vapaapäivänä :D (K lähti poikien kanssa puolilta päivin Mäntsälän mummolaan ja palas vasta illansuussa). Siitä tuli jo paljon istuvampi. Sisätäyttö sekin. EK:n dinosaurusflanellia päällä ja luonnonvalkosta bambujoustofroteeta sisäpinnassa, kiinteenä imuna kerros paksua Finlaysonin pyyhettä. Mustat nepit. Päätin, et tästä lähtien teen vain luonnonkuitusisäpintaisia vaippoja, on niin ihanan pehmeetä tuo bambujoustofrotee. Mitähän mie teen niille kaikille microfleeceille ja coolmaxeille, mitä tuonne on kertyny vinot pinot? Aatso testaamassa tänä aamuna tuota parannellun kaavan vaippaa. Ihan varuiks skannasin vaipan kaavan heti, edellinen ku meni parempiin käsiin, niin sanotusti. Ja tein päätöksen, et tästä lähtien skannaan kaikki kaavat, jotka ite piirrän.

Miul on varmaan ainaki kuukauden päivät ollu muutamat yövaippakankaat leikattuna. Eilen sit, kun kerranki oli aikaa, ompelin neki valmiiks. Tuo yövaippakaava on kans oma ja semmonen, jota en ollu koskaan testannu eli testivaippoja (kaavan kannalta) tuli sit noistakin vaipoista. Päälliskangas suklaanruskeaa velouria, sisäpinta luonnonvalkosta bambujoustofroteeta, välissä paksua talvifroteeta (? - talvifroteeta en oo koskaan nähny tietosesti, mut kuvauksen perusteella tuo saattas sitä olla: toinen puoli nukattu fleecemäinen, toinen puoli lenkkejä, vähän kuin joustofroteessa ja on myös tosi joustavaa) ja kiinteenä imuna kaks kerrosta paksua puuvilla(?)joustofroteeta. Etukiinnitteinen luonnonvalkosilla nepeillä. Näistä ei ehkä tullu maailman kauneimpia vaippoja (ei tullu kovin siistejä), mut maailman pehmeimmät ehkä kummiskin. Ja kaiken kukkuraks, en tietenkää malta koskaa pessä valmiita vaippoja enne käyttöä, nii laitoin nää yöks pojille ja mukaa vaa yhet ohkaset imut, nii nää vaipat ei ollu ees kosteet pinnasta poikien herätessä aamulla! Mie yllätyin ihan totaalisesti. Jospa nää muutaman pesun jälkee menis jopa ilman lisäimua, voiskohan käyä nii?

Huulirasvaa

Tänään kokeilin tehä huulirasvaa. Ihan pätevää tuosta tuntu tulevan. Reseptin löysin täältä. Tuo kakkosversio. Ihana kaakaon aromi tässä on.

Onneks se sentään onnistu. Tänää nimittäin menny kaikki ihan päin peetä: mikään asia ei oo pysyny kädessä, jojobaöljyt räjäytin laminaatin kiillokkeeks, jätin Aatson sormen oven väliin (olin tulossa vessasta pesemästä Eeliksen pyllyä, kun avasin ovea, jonka väliin Aatso oli toisella puolen ovea laittanu sormensa), vispipuuro meni ketuiks (vai pitäskö sanoa hukkaan, kun suden sukulaisille sen syötin loppujen lopuks), unohin kauhan simaämpäriin, asunnon kattojatkaan ei tän päivän näytössä mein kämpästä kiinnostuneet (ja myö löydettiin kaikkein paras koti koskaan - niin lähellä mutta niin kaukana!)...

Mut sima on kuitenkin nyt tulossa. Jos ei nyt kummia tapahu, niin viikonloppuna päästään simaa maistamaan. Nam! Ehkä sitä joutuu jokusen munkinkin paistamaan.

Kestositeen kaava kaipaa vähän hienosäätöä, tämän kertoi käytäntö. Ehkäpä jätän sen seuraavaan ompelukertaan. Tässä on pitkälti aikaa löytää se täydellinen kaava.

Ihanan aurinkoinen maanantai!

Ulos hengailemaan, kunhan vaan hoidetaan pakolliset aamuhommat alta pois.

Mie pistin viime viikolla yrttejä kasvamaan. Jääkaapissa on itämistä oottelemassa tähkälaventeli ja rosmariini ja hyllyssä kasvua alottelemassa basilika, iisoppi, piparminttu, salvia, sitruunamelissa ja timjami. Kamomillasaunio ja mäkikuisma oottaa vielä siemenpusseissa, et saisin aikaseks pistää ne ulos multiin.

Ja eilen sain sit aikaseks noita kestositeitä. Ihme, kun meni nepittäminen semmoseks säätämiseks. Ekan siteen naaras vaati varmaan neljä kantaa ja yhtä monta naarasosaa, et saatiin toimiva side. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin ja yhteensä viis sidettä valmistu eilen. Noi pulit oli Myllymuksujen tilkkuja, joita tilasin villakankaan kanssa samaan aikaan. Norsujen kanssa on joskus aikoinaan tilattua ruskeeta bambupöllökangasta, keltasten nakkikoirien kanssa raidallista veluuria ja kukkapulin kanssa Kontista raahattua kierrätysflanellilakanaa.




Kirpparillakin käytiin lauantaina. Sieltä löyty pojille jokunen T-paita ja sukkia, söpö pieni norsukassi bambukahvoilla, tän vuoden puuttuvat Suuri käsityö -lehdet ja pien pullo. Mie oon haaveillu kerääväni semmosia pieniä (vanhoja?) pulloja tän miun luonnollisen kosmetiikkaharrastuksen säilytykseen. Kuvassa oleva päärynän muotone lasirasia tuli joiltakin Nurmijärven markkinoilta eläinsuojeluyhdistyksen arpajaisista voittona. Sisällä on karitevoita.


Ja siitä luonnollisesta kosmetiikkaharrastuksestakin jotain: mie oon ihan vihreä tässä. Se postipaketti, josta aiemmin kirjotin, kotiutui meille perjantai-iltana. Siellä oli mm. shikakai-jauhetta, jolla pesin hiukset heti seuraavana aamuna. Ja hiuksista (ja päänahasta) tuli aivan ihanan tuntuset. Sit laitoin vielä turauksen jojobaöljyä pyyhekuiviin latvoihin ja jätin siihen, ihan sen takia, kun ihmiset on näyttäny keskusteluissa valittelevan, et shikakai jättää koppurat latvat. No, johtuko jojobasta vai mistä, mut miun latvoista ei koppuroita jääny, vaan ihanan pehmeät.

Mie ostin aikoinaa huutiksesta Anu Rannan ja Kristiina Ounapuun kirjan Kauneutta ja puhtautta luonnosta. Sieltä kokeilin öljysekotusta kuiville käsille ja kynsinauhoille: manteli- ja oliiviöljyä sekotetaan suhteessa 3:1. Nyt mie oon tänää ja eilen tätä käsiini hieronu. Nää kädet vetäs nimittäi taas kylässä ollessa viime viikon alussa niin kuiviks, et kirveli koko ajan ja sattu, kun käsiä liikutti. No, ei nää nyt oo tullu tällä kokeilulla ihan yhtä pehmeiks, kun varmasti tulis, jos pistäsin paksun kerroksen Helosania, mut ei nää kädet nyt enää kipeetkään oo millää tavalla ja kuiteki selkeesti paremmat ku kotii tullessa. Yöks miun piti pistää paksu kerros karitevoita, mut enköhä mie yöllä unohtanu sen kaikes hässäkäs, ku Eelis heräs, yms.

Nyt meil alkaa menee meininki semmoseks, et eiköhän tää ollu tässä tällä kertaa ;) .

Kestositeille tarvis

Miun on ihan ittelle pakko pistää tää nyt tänne, et kun taas kohta alan kestositeitä ommella, niin on kaava valmiina (TALLESSA!) eikä tarttee alkaa taas montaa tuntia surffaa netissä ettimässä kaavaa, joka kelpais. Eikä ainakaan tarttee alkaa piirtää minkään siteen mukaan sitä kaavaa ja taas huomata, et ei kelpaakaan ja piirtää taas koko kaava muuten uuelleen. Eli tuo kaava on ihan miun oma, viivottimen ja wokkipannun kannen avulla piirretty ja sitä saa halutessaan omiin siteisiin käyttää.

Himppasen hailakka tuo on, mut toivottavasti selvän saa.

Harjotushattu ja muita kuulumisia

Kimmon loma alkaa lähestyä loppuaan ja jotain oli pakko taas yrittää tehä. Yhet kaavat sain värkättyä pojille kesätakkeja varten, pitää vaan kokeilla, jos niistä kunnialliset takis sais ommeltua. Oli nimittäin Ompele tenavien tamineet -kirjasta ja ne oli leveet ku mitkä ja mie ihan ite oon yrittäny niitä kaventaa. No, saa nähä mitä tulee. Väittävät, et Elsebeth Gyntherin kirjassa on hyvät kaavat takkia varten, mut mie mokoma oon missannu koko kirjan, vaikka se kerran suorastaan HYPPÄS silmille kirpputorilla. Ajattelin nimittäin sillo, et just oon ostanu lastenvaatteiden ompelukirjan, et toista en heti tarttee. No, miun tuuria. Nythän tuo kirja on mitä kuuminta huutoa ja kirjastoissakin varattu pitkäks aikaa. Mie kyllä en voinu vastustaa kiusausta ostaa kyseisen henkilön kirja naapurin kielellä ruotsalaisesta antikvariaatista, Suomessa kun nuo tuntuu olevan kiven alla jopa siellä kirjastoissa. Kirjaa odotellessa.


Onneks ollaan ehitty kirppareita kiertää. Viime (vai toissa?) viikolla löysin kauneimman kankaan koskaan kirpparilta, Tampellan Kamelia design Marjatta Metsovaara, 5 €. Alkuviikosta käytiin kirpparilla Mäntsälässä ja mukaan tarttui kassillinen vanhoja käsityölehtiä ja kaavoja. Vanhin on vuodelta 1975, uusimmat yhekskytluvulta. Jospa näistä löytäs jotain mukavia kaavoja. Yhessä näytti olevan ainakin virkatut bikinit, niitä vois kokeilla.


Yhtä kaavaa tosin jo kokeilinkin. Oli jossain niissä yhekskytluvun lehistä. Nimittäin kesähattu, ne on semmoset, jota pitäs alkaa pojille runsain mitoin tekemää, ettei tarttee päätä polttaa kesällä. Tätä tehessäni huomasin vasta ommellessa, et miehä oon leikannu kankaat vähä mite sattuu, ku lieristä osa menee vääripäi ja osa oikeipäi. Ja samanmoine kämmi kävi vuorikankaassaki (vanha lakana). No, tää on nyt sit harjotushattu ja seuraava - toivottavasti! - onnistuu paremmi. Poseeraamassa Aatso.


Tänää miulle kotiutui vihdoin miun huutiksesta huutama Yoshiko Tsukiorin kirja Ihanat mekot ja tunikat. Kaunis on kirja ja sen vaatteet, mut se on niin monessa blogissa jo esitelty, et mie jätän sen esittelyn tähän. Tänää käytii Hyvinkäällä ja siinä ohessa Kangastukun varastolla. Sieltä löyty palat nanson kilotrikoota johonki ihanaan mekkoon tai tunikaan, sinikuvioista lehmätrikoota lastenvaatteisiin ja vuorikangas toiseen pojan (tulevaan) kesätakkiin ja vetoketjut kumpaankin. Nyt oottas postissa vielä paketti materiaalia luonnonkosmetiikkaan. Ehkäpä sen vois iltalenkin yhteydessä hakee.

No poosta vielä sen verran, et en vieläkään oo sortunu shampoopesuun. Yhen kerran viimesimmän jälkeen pesin vielä ruokasoodalla, mut se tuntu jotenki pahalta päänahassa, niin päätin, etten sillä enää pese. Viimesimmän kerran oon pessy pesupähkinäliuoksella, ohjeella, jossa piti pistää kuus pähkinän puolikasta litraan vettä ja keittoaika 10 min. No, päänahka tuli kyllä ihan puhtaaks tuolla, mut hiukset tuntu jäävän likasiks (eka kerta elämässäni näin!), joskin lämpimällä vedellä on sit myöhemmin puhistuneet ihan kivasti. Nyt keittelin toisen (tujumman) reseptin mukaan pesupähkinäliuosta (tässä oli 50 g pähkinöitä ja kolme varttia vettä, kiehautus ja 10 min hautumisaika) ja kunhan päänahka taas rasvottuu, nii voisin tuota kokeilla. Ei nimittäi päänahka tunnu rasvottuvan puolikskaan nii nopeesti ku shampoolla pestessä.

Kimmo muuten toi miulle yllätyksen tänää pankista tullessa. Tämmöset, mut oranssit. Ehkäpä laitan kuvan seuraavalla kerralla.

Kemikaaleja?

Mie oon aina myöhässä kaikesta, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämäkin artikkeli on näköjään kolme ja puol vuotta möllöttäny netissä, mut ei oo osunu silmään. Ihan järkkyä. Toisaalta vielä nyt äitinä tää kauhistuttaa vielä enemmän. Ja koko ajan enemmän kallistaa itteä siihen omavaraseen suuntaan, tai ainakin pyrkimykseen.

Tähän aiheeseen sopii loistavasti ilmotus miun uuesta hurahuksesta. No poo on asian nimi - eikä se tarkota sitä, mikä siitä ekana tulee mieleen :D - vaan elämää ilman shampoota. Mie oon pessy hiukseni viimeeks shampoolla (palashampoolla) toissa viikon alussa, eli n. kaks viikkoa sitten. Yhen kerran oon välissä pessy ruokasoodalla ja kerran värjänny kasvivärillä (Sante), mut ei nää likasilta tunnu vieläkään. Ehkä mie nyt menetän kokonaan uskottavuuteni kampaajana, mut mie en häviä mitään, jos mie tällästä koitan. Ja se aasinsilta siihen edelliseen aiheeseen: ainakaan mie en halua tunkea päähäni jotain kemikaaleja, joista miulla ei oikeesti oo harmainta aavistustakaan (tähän sopii hyvin linkiksi tää).

Myö käytii lauantaina taas Pandatorilla. Jokunen löytökin tuli tehtyä, mm. Finlaysonin ikivanha pöytäliina, jonkun ite Marimekon kankaasta ompelemat lasten takki ja ulkohousut, ompelukirja, vanha valaisin ja vanha kangas. Katotaan, jos ehtisin vaik täs viikolla ottaa kuvia ja pistää niitä tänne.

Oisko mitään aikaansaannoksia. Hmm. Neljä keittiörättiä ompelin eilen, kun ne ei imeny tarpeeks, jotta ois kestovaipan imuiks päässy. Kaks desiä ois pitäny imeä, jotta ois vaippakäyttöön päässeet, 180 ml imi. Tiukkaa, tiukkaa.

Huonekalu tuunausta.

Kävimme viikonloppuna Lappeenrannassa Jennin serkun rippijuhlissa. Vietimme pitkän viikonlopun lomaille ja kirppareita kiertäen. Löysimme mm. Chymoksen vanhoja purkkeja. Ei ihme sillä Chymoksen tehdas oli aikoinaan Lappeenrannassa. Jenni löysi taas kankaita ja muuta tuunattavaa.

Jennin isovanhempien ullakolta löytyi vanha puukirstu ja pari vanhaa tuolia. Vihdoin ja viimein pääsen tuunaamaan vanhoja käyttöesineitä jälleen käyttöön. Tuolit ovat vaaleat, mutta tupakan savun kellertämät. En vielä tiedä haluanko maalata niitä uudestaan sillä nyt niistä näkee, että ovat olleet tupakkahuoneessa. Istuimen kangasosan vaihdan kirpputorilta löydettyyn jykevään kankaaseen. En tiedä kankaan alkuperäistä käyttötarkoitus, mutta mielestäni se istuu tuoleihin loistavasti.


Oikealla tuoli tuunaamattomana. Pesin tuolit vedellä, johon lisäsin hieman pesuainetta. Tuolit olivat todella likaiset ja pölyiset. Sen jälkeen poistin istuin osasta kankaan ja yllätykseksi totesin, että alla oli toinen kangas. Kyseinen kangas oli varmasti tuolien alkuperäinen kangas ja se oli kiinnitetty pienillä nauloilla. Poistin naulat ja laitoin talteen.



Vasemmalla kuva alta
löytyneestä kankaasta.

Leikkasin molemmista kankaista palaset ja laitoin tuolin pehmusteen alle talteen. Ehkäpä seuraava tuunajaa löytää ne sieltä.

Uuden kankaan pesin ja silitin, jonka jälkeen asettelin paikkoilleen. Kiinnitin kankaan nitojalla.





Nyt pitää vain päättää poistaisinko vanhan maalin ja maalaisin uudelleen vai jättäiskö maalamatta vai olisivatko tuolit tälläisenään ihan riittävän tuunattuja. Maali on toki paikoitellen kulunut jo pois. Toisaalta vanha saa myös näyttä vanhalta. Vaikeaa.

Valmis tuoli

Pika pikaa paita.

Sain työkaveriltani viime syksynä kassillisen kankaita. Mukana oli paljon marimekon raitakuosia pieninä paloina. Eilen paloja tutkiessani totesin, että niistä voisi saada aikaan t-paidan. Pidän raglanpaidan hihamallista, joka oli myös tekemissäni haalareissa. Kaivoin esiin haalarin kaavan ja sommittelin kankaalle. Kangas riittää, jos teen hihoihin pienet jatkopalat! Kesäksi voin vaikka lyhentää hihat. Ei muutakuin kaavat kiinni kankaaseen ja leikkaamaan. Jätin sentin saumavarat. En ommellut resoreita vaan päättelin reunat ensin saumurilla ja sen jälkeen huolittelin ompelukoneella. Paita valmistui nopeasti kun kaavana käytin haalarin kaavaa ja lyhensin helman vain sopivan kokoseiksi.

Villahaalari, osa 2

Ei, en vieläkään tehnyt villahaalaria. Lisää harjoitusta tiedossa. Löysin kangaskaupasta sinistä collegea, jossa on Batman-kuvioita ja tarjouksessa vielä. En voinut vastustaa kiusausta vaan se oli ostettava. Toisesta liikkeestä hain vielä resoria ja sekin tarjouksessa. Kaavaa on hieman paranneltu taas ja neljäs versio alkaa olemaan jo aika järkevä. Siirsin nepit alkamaan aivan alhaalta eli haaruksesta. Pääntien resorin päädyt taitoin sisään ja ompelin kiinni ennenkuin ompelin resorin kiinni haalariin. Siistimpi ilme.

Jouduin myös käymään puhelin ostoksilla kun edellinen simpukkapuhelimeni katosi. Akkukin oli loppu niin en voinut soittaa siihen. Olikin toki jo vähän viallinen. Nyt puhelimessani on kahden megapikselin kamera ja sininenhammas eli bluetooth. Päätin sitten kokeilla miten homma toimii ja alla näkyy lopputulos. Kamerakännykällä otettu kuva, joka siirretty sinihampaalla koneelle.

Monenmoista

Viimein sain valmiiks neljä omppuvaippaa. On ollu nimittäin leikattuna aika pitkän aikaa. Sillä vanhalla tutulla WeeWekan kaavalla nääkin. Vähän kehnosti menee näitten ja raitavaippojen neppien värit. Nää vaaleemmat ois passannu loistavasti raitavaippoihin ja niitten raitavaippojen nepit on just tuon PULin ompun värisiä. Ankat sopi mukavasti vaippojen väriin ;) .



Pojilla alkaa olee yövaipat aika nafteja HH extroja lukuunottamatta. Piti alkaa kehittää omaa kaavaa. Tältä se näytti. Pikanen sisätäyttösurautus halpiskankaista ja tarroilla. Liian levee on haaruksesta. Eli siitä sit kavennetaan seuraavaan raakileeseen. Löysin tuota kuosikangasta (käytössä pehmennyttä flanellia) Mäntsälästä kirpparilta. Sitä on onneks jälellä vielä moneen harjotusvaippaan. Eessä palomiehet on valitettavasti pää alaspäin, pyllyssä oikein päin.



Mainitsin tuossa jo Mäntsälän kirpparista. Siellä käytiin lauantaina ja tuon kankaan lisäks sieltä löyty muutakin. Mm. kirja nimeltä Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia ja 60- tai 70-luvun mekko/tunika, josta meinasin tuunata itelleni kesämekon, äp-peitto, josta ajattelin yrittää ite tehä "snuukkelia" (törmäsin viime viikolla tuohon sanaan ja oli ihan pakko kysyä herra Kuukkelilta, mitä se tarkottaa), eli nukkumapussia pienille. Mein kirpparilla käytiin taas myös ja jotain pientä sieltäkin löyty: pussillinen pitsiä, vanha pöytäliina, Elviksen älppäreitä, vanhaa Arabiaa, vanha täkki.

Tää on se miun tuleva kesämekko. Hais ihan järkylle.

Mie oon innostunu virkkauksesta. Oikeestaa mie innostuin vasta viime viikolla, kun näin niin ihanan kauniita virkkauksia jossain blogissa. Sit oli pakko ettiä lisää ja loppujen lopuks tilasin itelleni virkkauskirjan. Aloin kokeilemaan, miten onnistuu ja työn alla on tällä hetkellä itelle laukku isoäidin neliöistä (ajattelin kyllä ommella tähän vuoren, kun sattuu olemaan sopivan väristä kangasta jemmassa), oikeestaan tää on ihan loppusuoralla. Seuraavaks meinasin tehä pojille kesämyssyt, joihin löysin "reseptin" netistä yhestä blogista. Sitä seuraavakin työ ois jo tiiossa, mut siihen mennessä mieli ehtii ehkä muuttua monta kertaa.


Kauhee, kun hirveest ois asiaa, mut en nyt vaa jaksa kirjottaa mitää. Ehkä Kimmolla on asiaa piakkoin. Ehkäpä jo huomenna?

Ompelutilanteen päivitystä

Kimmo jo kirjottikin mein hienosta, uuesta ompelutilasta :) . Nyt on sit taas sinne ommeltavaakin. Viime viikolla saapui setti apina-, omppu- ja kashmir-PULia, ruskeeta, valkosta ja ruohonvihreetä coolmaxia ja ruskeita ja kahenlaisia vihreitä neppejä. Valitettavasti totesin, et ruohonvihree coolmax ei sopinukaan kashmir-PULiin (näin se näyttö hämää värejä!), niin nyt pitäs sit yrittää jostain kehittää sopiva sisäkangas tuohon. Meinasin ehkä oranssia tai lämpimän keltasta microfleeceä tai coolmaxia.

Tammikuussa mie tilasin ruosteenpunasta PULia. Eilen pistin vaippoja kuivumaan ja kauhukseni totesin, et kaikista miun siitä kankaasta ompelemista vaipoista oli lähteny laminointi irtoomaan, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Laitoin kankaan myyjälle palautetta ja saan jotain toisen väristä PULia tilalle. Ei oo kuulemma eka kerta tän värisen kankaan kanssa. Harmi, on nimittäin kaunis väri tuo ruosteenpunanen. :(

Viime viikolla valmistui maanantaina omaan kestoiluun neljä kestosidettä. Sen lisäks sain loppuviikosta aikaseks leikata omppu-PULista ja valkosesta coolmaxista palat neljään vaippaan. Jospa huomenna pääsisin jo ompelemaan vaippoja. Mein vaippalaatikoissa on semmosia alkuvaiheen kammotuksia ja jokunen kehno ostovaippakin, et tekee miel päästä niistä eroon ja äkkiä.

Työpöytä

Ompeluharrastuksen alusta asti (reilu puoli vuotta) meillä on ollut ongelma työtilan puute. Tähän päivään asti meillä on ollut ruokapöytä jatkettuna ja koneet pöydällä 24/7. Koneet laitettiin sivuun vain vieraiden saapuessa. Jonkin aikaa mietimme ratkaisua ja mielessämme lähes koko koti sisustettiin uudestaan. Tänään kirpputorilla eteemme asteli kestävän kehityksen ratkaisu. Kotimainen puinen kirjoituspöytä kulmajatkopalalla, laatikostolla ja näppäintasolla kohtuu hintaan tai itse asiassa halvalla. Työpöydälle mahtuu nyt tietokone, ompelukone ja saumuri! Loistavaa, ei tarvinnut vaihtaa kuin tietokonepöytä uuteen. Läppärikin menee piiloon ulos vedettävään näppäimistötasoon.

Ompele tenaville vääränkokoset tamineet, perjantai soikoon!

Mie näin tänää kauheesti vaivaa. Yritin pitää vauvoja ilosina ja viihdyttää niitä ja piirtää kaavoja yhtä aikaa. Sama juttu kankaita leikatessa. Miulla oli mielessä kivat, perjantaina yhen Rajiksen kangaskaupan alesta löytyneestä kankaasta tehyt, tyköistuvat T-paidat kankaan kuosiin sopivilla resoreilla. Ihan varta vasten ostin ne resoritkin (onneks ne oli kans alessa!). Valkkasin kooksi 80 cm ja leikkasin kaavat. Leikkasin kankaat, tosin koska kaavat näytti ihan valtavilta, nii jätin saumavarat pois (meillä siis ohkasia lapsia). Aloin ommella. Mielestäni onnistu oikeen loistavasti, jälestä tuli siistiä, jne. Sit ku olin ommellu kaula-aukon resorin ja hihat paikallee, aloin sovittaa kolttua Eeliksen päälle. Eikö mitä, se kaula-aukko oli nii onnettoman pieni, et se ei ois menny ees Baby Bornin pään läpi, vaikka siinä ois ollu kolmen sentin saumavarat! AAAAAAAARRRRRGGGGH!

Ei siinä auttanu muu ku kiroilla pitkän aikaa ja kaivaa sakset ja alkaa leikkaa resoria auki. Hyvästi kaunis ompelus :-( ! Leikkasin olkasauman hihaan asti auki, kanttasin toisen paidan siitä olkasauman matkalta ja käänsin resorin sisään ja ompelin päältä, toisen kanttasin resoria myöten ja lopuks kumpaankin länttäsin kolme neppiä. Ei tosiaan mikään kaunistus, mut joka tapauksessa ne oli pilattava. Jatkoin hommia. Sit jossain vaihees alalanka loppu ja puolasin lisää ja kai asettelin jotain jotenki huonosti siihen koneesee, ku alalanka alko sottaa ihan urakalla. Sit meni hermo ja surautin toiseen paitaan pikasesti saumurilla resorit kiinni vyötärölle sekä hihansuihin.

Eelis koittikin sit toista paitaa, joskin viimeistelemätöntä. Ei siitä alettu kuvia napsimaan, oli sellanen teltta Eelikselle ja Eelis vielä muutenkin väsyny ja kiukkune. Miuta ei nyt huvita uhrata ajatustakaan noille paioille. Ainakaa viikkoo. Tässä vielä kuva. Jos joku löytää ne jostain ja tunnistaa, nii vieköön kauas pois!


Mitenköhän päin tää kuva nyt tulee? Omassa hakemistossa tää näkyy oikein päin, mut Bloggerin esikattelus väärippäi.

Nyt mie lähen unille virittäytymää uuteen päivää. Miul on huomenna paljon ommeltavaa. Tuli tänää just tilausta omalle kestoilulle, ekaa kertaa piiiiiitkästä aikaan.

Viherrystä

Nyt ku sit alettii tänne kirjottaa, nii kirjotetaa sit oikee urakalla (montas postia tänää on tullukaa?). Tilasin yhen nettikaupan kautta täs joku aika sit hamppumusliini-nimistä kangasta. Ei kyllä ollu aavistustakaan, millasta on ees tavalline musliini, saati sit hamppumusliini. Siinä tuli postikuluja sen verran, et aattelin tilata kyseisestä liikkeestä jotain muutakin samoilla posteilla. Hamppu-turvepalashampoo kuulosti hyvältä ja sen tilasin kokeiluun. Ja kokeilin. Ja ihastuin. Netissä väittivät, et hiukset jää tahmasiks tuon jälkeen. Mie en semmosta huomannu omista hiuksistani, vaikka ammattilaisena kyllä pitäs tahmaset hiukset tunnistaa. Tänään kokeilin vielä suihkussa vinkkiä, jonka mukaan tuon palashampoo pesun jälkeen hiukset pitäs huuhtoa laimennetulla omenaviinietikkaliuoksella. Vielä on hiukset vähän märät, mut aika pehmeiltä ja helposti selviäviltä tuntuvat. Ja tietysti tuoksuvat ihanan raikkailta. Jes, jos tällä mennään, niin taas selvitään monta muoviputelia vähemmällä! (Hiusten värjäämisen lopetin viime kesänä, joskin voisin ehkä kokeilla jotain hennaa ja/tai indigoa jonain kauniina päivänä.)

Alottelin viime viikonloppuna mein uuen ajatuksen kehittelyä, kestohedelmäpussit. Tein kaks koepussia - tietysti ilman mitään suunnitelmaa - ja totesin, että tää idea vaatii tuotekehittelyä. Ekat pussit valmistui organzasta ja ihan vaan surauttelin saumurilla ja jätin nauhakujat yläreunaan. Mut ei, tää ei vaan ollu "se oikea" malli. Pitää ottaa kai enemmän mallia siitä muovisesta hedelmäpussista. Mennee nuo silti vähän pienempiä määriä jotain ostettaessa, vaikka chilejä.

Siitä aiemmin mainitusta hamppumusliinista meinasin surautella ainakin kangasnenäliinoja. Niille kun ois tarvetta ja tuo kangas tuntu niin ihanan pehmeältä ihoa vasten.

Nyt meen upottamaan naamani karitevoihin :) !

Vaippoja

Piti surautella loputkin lime-suklaaraidalliset PULit vaipoiksi, tai se osa, mistä vielä vaippoja sai. Viime viikonloppuna Paimiossa näitä tuli jo kaksi, nyt vielä kolme lisää. Eli vaippavarastoamme komistaa nyt yhteensä viisi lime-suklaaraidallista WeeWekan kaavalla tehtyä sivunepillistä vaippaa. Onkohan mein vaippakaappi muuttumassa jotenki tylsäksi?!


Vaippamyyjien sivuilla tuo raidallinen PUL muuten on aina lime-oliiviraitainen. Joko miulla on sit värivihreellinen pätkä tota kangasta tai miusta on tulossa sokee, mut tuon kuosin vauhtiraidat ei kyllä mitään oliivin värisiä oo. Oon verrannu sitä vaikka mihin oliivin väriseen, mut ne näyttää vaan kaikki vihreiltä tuon rinnalla, kun nää raiat taas näyttää ruskeilta.

Eelis suvaitsi poseerata uuen vaipan kanssa hetken paikallaan. Aatsonkin kanssa yritettiin sekä yksin ja yhdessä veikan kanssa, mut ei ottanu onnistuakseen se homma. Tuntuu muuten siltä, et koiranpentua on helpompi kuvata ku kahta vauvaa (tähän semmonen silmiään pyörittävä hymiö).


Nyt ois vielä yks ruosteenpunanen PUL leikattuna tuohon niin tuttuun ja hyvään kaavaan. Siihen ku vielä keksis sisäkankaan, nii pääsis taas surauttelee. Tuol laatikossa ois kyl bambujoustofroteeta. Toisaalta Pikku-Auringossa ois postikulutarjous kuulemma ja siellä ois sitä omppu-PULia. Napsuttaa, napsuttaa jo kovasti ;) ! (Joskin miulle on jo tulossa apina- sekä kashmir-PULia sekä niihin sopivat sisäkankaat Murmeliitasta...)

Villahaalari, osa 1

Jenni sanoi haluavansa ostaa pojille villahaalarit. Totesi vain, että ovat kovin kalliita. Ehdotin, että tehdään itse kun tarvittavat välineet ovat olemassa. Pienen nettisurffin jälkeen Jenni löysikin vinkkejä haalarin tekoon. Monet olivat tehneet haalarin Suuren Käsityölehden numeron 1/2008 kaavan avulla. Meiltä löytyi myös kyseinen lehti. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Päätin ensin harjoitella tekemällä unihaalarin kun kotoa löytyi siihen sopivaa kangastakin. Ensimmäinen versio syntyi kahden illan jälkeen. Vetoketjun korvasin neppareilla. Haalarin osat surautin yhteen saumurilla. Sukkaosuuden korvasin resorilla. Nappienkohdan päättelin resorilla ja unihaalari jäi hieman epäsiistiksi. Paranneltavaa löytyy.




Seuraavana päivänä lähdimme kirppari- ja kangaskauppakierrokselle. Matkaan tarttui sinistä resoria. Toiselle pojalle tehdään myös haalari ja sinistä resoria käytetään siinä. Muutoksia tulee myös neppien kohdalla. Lisään leikatessa kolme senttiä neppien kohdalla, jolloin voin kääntää kankaan sisäänpäin ja saan siistimmän ilmeen unihaalarille. Toinen versio valmistui muutaman tunnin jälkeen.

Avajaiset.

Kikke Tää Tää -mistä moinen nimi?

Kun mietimme blogille nimeä ja heitimme eri ehdotuksia ilmaan, huusi poikamme "KIKKE" ja toinen heti perään "TÄÄ TÄÄ". Nimi oli syntynyt. Sisällöksi ajattelimme laittaa ajatuksia kestävästä elämäntyylistä ja siitä, kuinka me siihen kasvamme. Tällä hetkellä teemme itse kestovaippoja ja vaatteita. Kierrätämme pahvit, metallit ja lasit. Biojätehuolto ei meillä toimi, koska taloyhtiössä ei ole biojäteastiaa. Koirat syövät meillä kaikki ruuantähteet. Se ei kuitenkaan ole koirien ainut ravinto, vaan koiramme BARFfaavat. Kaksospoikamme täyttävät pian 11 kuukautta, joten vipinää sekä vilskettä riittää ja rivitalohuoneisto kaikuu riemun kiljahduksista: "Kikke!", "Tää tää!"