Tänään kokeilin tehä huulirasvaa. Ihan pätevää tuosta tuntu tulevan. Reseptin löysin täältä. Tuo kakkosversio. Ihana kaakaon aromi tässä on.
Onneks se sentään onnistu. Tänää nimittäin menny kaikki ihan päin peetä: mikään asia ei oo pysyny kädessä, jojobaöljyt räjäytin laminaatin kiillokkeeks, jätin Aatson sormen oven väliin (olin tulossa vessasta pesemästä Eeliksen pyllyä, kun avasin ovea, jonka väliin Aatso oli toisella puolen ovea laittanu sormensa), vispipuuro meni ketuiks (vai pitäskö sanoa hukkaan, kun suden sukulaisille sen syötin loppujen lopuks), unohin kauhan simaämpäriin, asunnon kattojatkaan ei tän päivän näytössä mein kämpästä kiinnostuneet (ja myö löydettiin kaikkein paras koti koskaan - niin lähellä mutta niin kaukana!)...
Mut sima on kuitenkin nyt tulossa. Jos ei nyt kummia tapahu, niin viikonloppuna päästään simaa maistamaan. Nam! Ehkä sitä joutuu jokusen munkinkin paistamaan.
Kestositeen kaava kaipaa vähän hienosäätöä, tämän kertoi käytäntö. Ehkäpä jätän sen seuraavaan ompelukertaan. Tässä on pitkälti aikaa löytää se täydellinen kaava.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Ihanan aurinkoinen maanantai!
Ulos hengailemaan, kunhan vaan hoidetaan pakolliset aamuhommat alta pois.
Mie pistin viime viikolla yrttejä kasvamaan. Jääkaapissa on itämistä oottelemassa tähkälaventeli ja rosmariini ja hyllyssä kasvua alottelemassa basilika, iisoppi, piparminttu, salvia, sitruunamelissa ja timjami. Kamomillasaunio ja mäkikuisma oottaa vielä siemenpusseissa, et saisin aikaseks pistää ne ulos multiin.
Ja eilen sain sit aikaseks noita kestositeitä. Ihme, kun meni nepittäminen semmoseks säätämiseks. Ekan siteen naaras vaati varmaan neljä kantaa ja yhtä monta naarasosaa, et saatiin toimiva side. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin ja yhteensä viis sidettä valmistu eilen. Noi pulit oli Myllymuksujen tilkkuja, joita tilasin villakankaan kanssa samaan aikaan. Norsujen kanssa on joskus aikoinaan tilattua ruskeeta bambupöllökangasta, keltasten nakkikoirien kanssa raidallista veluuria ja kukkapulin kanssa Kontista raahattua kierrätysflanellilakanaa.
Kirpparillakin käytiin lauantaina. Sieltä löyty pojille jokunen T-paita ja sukkia, söpö pieni norsukassi bambukahvoilla, tän vuoden puuttuvat Suuri käsityö -lehdet ja pien pullo. Mie oon haaveillu kerääväni semmosia pieniä (vanhoja?) pulloja tän miun luonnollisen kosmetiikkaharrastuksen säilytykseen. Kuvassa oleva päärynän muotone lasirasia tuli joiltakin Nurmijärven markkinoilta eläinsuojeluyhdistyksen arpajaisista voittona. Sisällä on karitevoita.
Ja siitä luonnollisesta kosmetiikkaharrastuksestakin jotain: mie oon ihan vihreä tässä. Se postipaketti, josta aiemmin kirjotin, kotiutui meille perjantai-iltana. Siellä oli mm. shikakai-jauhetta, jolla pesin hiukset heti seuraavana aamuna. Ja hiuksista (ja päänahasta) tuli aivan ihanan tuntuset. Sit laitoin vielä turauksen jojobaöljyä pyyhekuiviin latvoihin ja jätin siihen, ihan sen takia, kun ihmiset on näyttäny keskusteluissa valittelevan, et shikakai jättää koppurat latvat. No, johtuko jojobasta vai mistä, mut miun latvoista ei koppuroita jääny, vaan ihanan pehmeät.
Mie ostin aikoinaa huutiksesta Anu Rannan ja Kristiina Ounapuun kirjan Kauneutta ja puhtautta luonnosta. Sieltä kokeilin öljysekotusta kuiville käsille ja kynsinauhoille: manteli- ja oliiviöljyä sekotetaan suhteessa 3:1. Nyt mie oon tänää ja eilen tätä käsiini hieronu. Nää kädet vetäs nimittäi taas kylässä ollessa viime viikon alussa niin kuiviks, et kirveli koko ajan ja sattu, kun käsiä liikutti. No, ei nää nyt oo tullu tällä kokeilulla ihan yhtä pehmeiks, kun varmasti tulis, jos pistäsin paksun kerroksen Helosania, mut ei nää kädet nyt enää kipeetkään oo millää tavalla ja kuiteki selkeesti paremmat ku kotii tullessa. Yöks miun piti pistää paksu kerros karitevoita, mut enköhä mie yöllä unohtanu sen kaikes hässäkäs, ku Eelis heräs, yms.
Nyt meil alkaa menee meininki semmoseks, et eiköhän tää ollu tässä tällä kertaa ;) .
Mie pistin viime viikolla yrttejä kasvamaan. Jääkaapissa on itämistä oottelemassa tähkälaventeli ja rosmariini ja hyllyssä kasvua alottelemassa basilika, iisoppi, piparminttu, salvia, sitruunamelissa ja timjami. Kamomillasaunio ja mäkikuisma oottaa vielä siemenpusseissa, et saisin aikaseks pistää ne ulos multiin.
Ja eilen sain sit aikaseks noita kestositeitä. Ihme, kun meni nepittäminen semmoseks säätämiseks. Ekan siteen naaras vaati varmaan neljä kantaa ja yhtä monta naarasosaa, et saatiin toimiva side. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin ja yhteensä viis sidettä valmistu eilen. Noi pulit oli Myllymuksujen tilkkuja, joita tilasin villakankaan kanssa samaan aikaan. Norsujen kanssa on joskus aikoinaan tilattua ruskeeta bambupöllökangasta, keltasten nakkikoirien kanssa raidallista veluuria ja kukkapulin kanssa Kontista raahattua kierrätysflanellilakanaa.
Kirpparillakin käytiin lauantaina. Sieltä löyty pojille jokunen T-paita ja sukkia, söpö pieni norsukassi bambukahvoilla, tän vuoden puuttuvat Suuri käsityö -lehdet ja pien pullo. Mie oon haaveillu kerääväni semmosia pieniä (vanhoja?) pulloja tän miun luonnollisen kosmetiikkaharrastuksen säilytykseen. Kuvassa oleva päärynän muotone lasirasia tuli joiltakin Nurmijärven markkinoilta eläinsuojeluyhdistyksen arpajaisista voittona. Sisällä on karitevoita.
Ja siitä luonnollisesta kosmetiikkaharrastuksestakin jotain: mie oon ihan vihreä tässä. Se postipaketti, josta aiemmin kirjotin, kotiutui meille perjantai-iltana. Siellä oli mm. shikakai-jauhetta, jolla pesin hiukset heti seuraavana aamuna. Ja hiuksista (ja päänahasta) tuli aivan ihanan tuntuset. Sit laitoin vielä turauksen jojobaöljyä pyyhekuiviin latvoihin ja jätin siihen, ihan sen takia, kun ihmiset on näyttäny keskusteluissa valittelevan, et shikakai jättää koppurat latvat. No, johtuko jojobasta vai mistä, mut miun latvoista ei koppuroita jääny, vaan ihanan pehmeät.
Mie ostin aikoinaa huutiksesta Anu Rannan ja Kristiina Ounapuun kirjan Kauneutta ja puhtautta luonnosta. Sieltä kokeilin öljysekotusta kuiville käsille ja kynsinauhoille: manteli- ja oliiviöljyä sekotetaan suhteessa 3:1. Nyt mie oon tänää ja eilen tätä käsiini hieronu. Nää kädet vetäs nimittäi taas kylässä ollessa viime viikon alussa niin kuiviks, et kirveli koko ajan ja sattu, kun käsiä liikutti. No, ei nää nyt oo tullu tällä kokeilulla ihan yhtä pehmeiks, kun varmasti tulis, jos pistäsin paksun kerroksen Helosania, mut ei nää kädet nyt enää kipeetkään oo millää tavalla ja kuiteki selkeesti paremmat ku kotii tullessa. Yöks miun piti pistää paksu kerros karitevoita, mut enköhä mie yöllä unohtanu sen kaikes hässäkäs, ku Eelis heräs, yms.
Nyt meil alkaa menee meininki semmoseks, et eiköhän tää ollu tässä tällä kertaa ;) .
Kestositeille tarvis
Miun on ihan ittelle pakko pistää tää nyt tänne, et kun taas kohta alan kestositeitä ommella, niin on kaava valmiina (TALLESSA!) eikä tarttee alkaa taas montaa tuntia surffaa netissä ettimässä kaavaa, joka kelpais. Eikä ainakaan tarttee alkaa piirtää minkään siteen mukaan sitä kaavaa ja taas huomata, et ei kelpaakaan ja piirtää taas koko kaava muuten uuelleen. Eli tuo kaava on ihan miun oma, viivottimen ja wokkipannun kannen avulla piirretty ja sitä saa halutessaan omiin siteisiin käyttää.
Himppasen hailakka tuo on, mut toivottavasti selvän saa.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Harjotushattu ja muita kuulumisia
Kimmon loma alkaa lähestyä loppuaan ja jotain oli pakko taas yrittää tehä. Yhet kaavat sain värkättyä pojille kesätakkeja varten, pitää vaan kokeilla, jos niistä kunnialliset takis sais ommeltua. Oli nimittäin Ompele tenavien tamineet -kirjasta ja ne oli leveet ku mitkä ja mie ihan ite oon yrittäny niitä kaventaa. No, saa nähä mitä tulee. Väittävät, et Elsebeth Gyntherin kirjassa on hyvät kaavat takkia varten, mut mie mokoma oon missannu koko kirjan, vaikka se kerran suorastaan HYPPÄS silmille kirpputorilla. Ajattelin nimittäin sillo, et just oon ostanu lastenvaatteiden ompelukirjan, et toista en heti tarttee. No, miun tuuria. Nythän tuo kirja on mitä kuuminta huutoa ja kirjastoissakin varattu pitkäks aikaa. Mie kyllä en voinu vastustaa kiusausta ostaa kyseisen henkilön kirja naapurin kielellä ruotsalaisesta antikvariaatista, Suomessa kun nuo tuntuu olevan kiven alla jopa siellä kirjastoissa. Kirjaa odotellessa.
Onneks ollaan ehitty kirppareita kiertää. Viime (vai toissa?) viikolla löysin kauneimman kankaan koskaan kirpparilta, Tampellan Kamelia design Marjatta Metsovaara, 5 €. Alkuviikosta käytiin kirpparilla Mäntsälässä ja mukaan tarttui kassillinen vanhoja käsityölehtiä ja kaavoja. Vanhin on vuodelta 1975, uusimmat yhekskytluvulta. Jospa näistä löytäs jotain mukavia kaavoja. Yhessä näytti olevan ainakin virkatut bikinit, niitä vois kokeilla.
Yhtä kaavaa tosin jo kokeilinkin. Oli jossain niissä yhekskytluvun lehistä. Nimittäin kesähattu, ne on semmoset, jota pitäs alkaa pojille runsain mitoin tekemää, ettei tarttee päätä polttaa kesällä. Tätä tehessäni huomasin vasta ommellessa, et miehä oon leikannu kankaat vähä mite sattuu, ku lieristä osa menee vääripäi ja osa oikeipäi. Ja samanmoine kämmi kävi vuorikankaassaki (vanha lakana). No, tää on nyt sit harjotushattu ja seuraava - toivottavasti! - onnistuu paremmi. Poseeraamassa Aatso.
Tänää miulle kotiutui vihdoin miun huutiksesta huutama Yoshiko Tsukiorin kirja Ihanat mekot ja tunikat. Kaunis on kirja ja sen vaatteet, mut se on niin monessa blogissa jo esitelty, et mie jätän sen esittelyn tähän. Tänää käytii Hyvinkäällä ja siinä ohessa Kangastukun varastolla. Sieltä löyty palat nanson kilotrikoota johonki ihanaan mekkoon tai tunikaan, sinikuvioista lehmätrikoota lastenvaatteisiin ja vuorikangas toiseen pojan (tulevaan) kesätakkiin ja vetoketjut kumpaankin. Nyt oottas postissa vielä paketti materiaalia luonnonkosmetiikkaan. Ehkäpä sen vois iltalenkin yhteydessä hakee.
No poosta vielä sen verran, et en vieläkään oo sortunu shampoopesuun. Yhen kerran viimesimmän jälkeen pesin vielä ruokasoodalla, mut se tuntu jotenki pahalta päänahassa, niin päätin, etten sillä enää pese. Viimesimmän kerran oon pessy pesupähkinäliuoksella, ohjeella, jossa piti pistää kuus pähkinän puolikasta litraan vettä ja keittoaika 10 min. No, päänahka tuli kyllä ihan puhtaaks tuolla, mut hiukset tuntu jäävän likasiks (eka kerta elämässäni näin!), joskin lämpimällä vedellä on sit myöhemmin puhistuneet ihan kivasti. Nyt keittelin toisen (tujumman) reseptin mukaan pesupähkinäliuosta (tässä oli 50 g pähkinöitä ja kolme varttia vettä, kiehautus ja 10 min hautumisaika) ja kunhan päänahka taas rasvottuu, nii voisin tuota kokeilla. Ei nimittäi päänahka tunnu rasvottuvan puolikskaan nii nopeesti ku shampoolla pestessä.
Kimmo muuten toi miulle yllätyksen tänää pankista tullessa. Tämmöset, mut oranssit. Ehkäpä laitan kuvan seuraavalla kerralla.
Onneks ollaan ehitty kirppareita kiertää. Viime (vai toissa?) viikolla löysin kauneimman kankaan koskaan kirpparilta, Tampellan Kamelia design Marjatta Metsovaara, 5 €. Alkuviikosta käytiin kirpparilla Mäntsälässä ja mukaan tarttui kassillinen vanhoja käsityölehtiä ja kaavoja. Vanhin on vuodelta 1975, uusimmat yhekskytluvulta. Jospa näistä löytäs jotain mukavia kaavoja. Yhessä näytti olevan ainakin virkatut bikinit, niitä vois kokeilla.
Yhtä kaavaa tosin jo kokeilinkin. Oli jossain niissä yhekskytluvun lehistä. Nimittäin kesähattu, ne on semmoset, jota pitäs alkaa pojille runsain mitoin tekemää, ettei tarttee päätä polttaa kesällä. Tätä tehessäni huomasin vasta ommellessa, et miehä oon leikannu kankaat vähä mite sattuu, ku lieristä osa menee vääripäi ja osa oikeipäi. Ja samanmoine kämmi kävi vuorikankaassaki (vanha lakana). No, tää on nyt sit harjotushattu ja seuraava - toivottavasti! - onnistuu paremmi. Poseeraamassa Aatso.
Tänää miulle kotiutui vihdoin miun huutiksesta huutama Yoshiko Tsukiorin kirja Ihanat mekot ja tunikat. Kaunis on kirja ja sen vaatteet, mut se on niin monessa blogissa jo esitelty, et mie jätän sen esittelyn tähän. Tänää käytii Hyvinkäällä ja siinä ohessa Kangastukun varastolla. Sieltä löyty palat nanson kilotrikoota johonki ihanaan mekkoon tai tunikaan, sinikuvioista lehmätrikoota lastenvaatteisiin ja vuorikangas toiseen pojan (tulevaan) kesätakkiin ja vetoketjut kumpaankin. Nyt oottas postissa vielä paketti materiaalia luonnonkosmetiikkaan. Ehkäpä sen vois iltalenkin yhteydessä hakee.
No poosta vielä sen verran, et en vieläkään oo sortunu shampoopesuun. Yhen kerran viimesimmän jälkeen pesin vielä ruokasoodalla, mut se tuntu jotenki pahalta päänahassa, niin päätin, etten sillä enää pese. Viimesimmän kerran oon pessy pesupähkinäliuoksella, ohjeella, jossa piti pistää kuus pähkinän puolikasta litraan vettä ja keittoaika 10 min. No, päänahka tuli kyllä ihan puhtaaks tuolla, mut hiukset tuntu jäävän likasiks (eka kerta elämässäni näin!), joskin lämpimällä vedellä on sit myöhemmin puhistuneet ihan kivasti. Nyt keittelin toisen (tujumman) reseptin mukaan pesupähkinäliuosta (tässä oli 50 g pähkinöitä ja kolme varttia vettä, kiehautus ja 10 min hautumisaika) ja kunhan päänahka taas rasvottuu, nii voisin tuota kokeilla. Ei nimittäi päänahka tunnu rasvottuvan puolikskaan nii nopeesti ku shampoolla pestessä.
Kimmo muuten toi miulle yllätyksen tänää pankista tullessa. Tämmöset, mut oranssit. Ehkäpä laitan kuvan seuraavalla kerralla.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Kemikaaleja?
Mie oon aina myöhässä kaikesta, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämäkin artikkeli on näköjään kolme ja puol vuotta möllöttäny netissä, mut ei oo osunu silmään. Ihan järkkyä. Toisaalta vielä nyt äitinä tää kauhistuttaa vielä enemmän. Ja koko ajan enemmän kallistaa itteä siihen omavaraseen suuntaan, tai ainakin pyrkimykseen.
Tähän aiheeseen sopii loistavasti ilmotus miun uuesta hurahuksesta. No poo on asian nimi - eikä se tarkota sitä, mikä siitä ekana tulee mieleen :D - vaan elämää ilman shampoota. Mie oon pessy hiukseni viimeeks shampoolla (palashampoolla) toissa viikon alussa, eli n. kaks viikkoa sitten. Yhen kerran oon välissä pessy ruokasoodalla ja kerran värjänny kasvivärillä (Sante), mut ei nää likasilta tunnu vieläkään. Ehkä mie nyt menetän kokonaan uskottavuuteni kampaajana, mut mie en häviä mitään, jos mie tällästä koitan. Ja se aasinsilta siihen edelliseen aiheeseen: ainakaan mie en halua tunkea päähäni jotain kemikaaleja, joista miulla ei oikeesti oo harmainta aavistustakaan (tähän sopii hyvin linkiksi tää).
Myö käytii lauantaina taas Pandatorilla. Jokunen löytökin tuli tehtyä, mm. Finlaysonin ikivanha pöytäliina, jonkun ite Marimekon kankaasta ompelemat lasten takki ja ulkohousut, ompelukirja, vanha valaisin ja vanha kangas. Katotaan, jos ehtisin vaik täs viikolla ottaa kuvia ja pistää niitä tänne.
Oisko mitään aikaansaannoksia. Hmm. Neljä keittiörättiä ompelin eilen, kun ne ei imeny tarpeeks, jotta ois kestovaipan imuiks päässy. Kaks desiä ois pitäny imeä, jotta ois vaippakäyttöön päässeet, 180 ml imi. Tiukkaa, tiukkaa.
Tähän aiheeseen sopii loistavasti ilmotus miun uuesta hurahuksesta. No poo on asian nimi - eikä se tarkota sitä, mikä siitä ekana tulee mieleen :D - vaan elämää ilman shampoota. Mie oon pessy hiukseni viimeeks shampoolla (palashampoolla) toissa viikon alussa, eli n. kaks viikkoa sitten. Yhen kerran oon välissä pessy ruokasoodalla ja kerran värjänny kasvivärillä (Sante), mut ei nää likasilta tunnu vieläkään. Ehkä mie nyt menetän kokonaan uskottavuuteni kampaajana, mut mie en häviä mitään, jos mie tällästä koitan. Ja se aasinsilta siihen edelliseen aiheeseen: ainakaan mie en halua tunkea päähäni jotain kemikaaleja, joista miulla ei oikeesti oo harmainta aavistustakaan (tähän sopii hyvin linkiksi tää).
Myö käytii lauantaina taas Pandatorilla. Jokunen löytökin tuli tehtyä, mm. Finlaysonin ikivanha pöytäliina, jonkun ite Marimekon kankaasta ompelemat lasten takki ja ulkohousut, ompelukirja, vanha valaisin ja vanha kangas. Katotaan, jos ehtisin vaik täs viikolla ottaa kuvia ja pistää niitä tänne.
Oisko mitään aikaansaannoksia. Hmm. Neljä keittiörättiä ompelin eilen, kun ne ei imeny tarpeeks, jotta ois kestovaipan imuiks päässy. Kaks desiä ois pitäny imeä, jotta ois vaippakäyttöön päässeet, 180 ml imi. Tiukkaa, tiukkaa.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Huonekalu tuunausta.
Kävimme viikonloppuna Lappeenrannassa Jennin serkun rippijuhlissa. Vietimme pitkän viikonlopun lomaille ja kirppareita kiertäen. Löysimme mm. Chymoksen vanhoja purkkeja. Ei ihme sillä Chymoksen tehdas oli aikoinaan Lappeenrannassa. Jenni löysi taas kankaita ja muuta tuunattavaa.
Jennin isovanhempien ullakolta löytyi vanha puukirstu ja pari vanhaa tuolia. Vihdoin ja viimein pääsen tuunaamaan vanhoja käyttöesineitä jälleen käyttöön. Tuolit ovat vaaleat, mutta tupakan savun kellertämät. En vielä tiedä haluanko maalata niitä uudestaan sillä nyt niistä näkee, että ovat olleet tupakkahuoneessa. Istuimen kangasosan vaihdan kirpputorilta löydettyyn jykevään kankaaseen. En tiedä kankaan alkuperäistä käyttötarkoitus, mutta mielestäni se istuu tuoleihin loistavasti.
Oikealla tuoli tuunaamattomana. Pesin tuolit vedellä, johon lisäsin hieman pesuainetta. Tuolit olivat todella likaiset ja pölyiset. Sen jälkeen poistin istuin osasta kankaan ja yllätykseksi totesin, että alla oli toinen kangas. Kyseinen kangas oli varmasti tuolien alkuperäinen kangas ja se oli kiinnitetty pienillä nauloilla. Poistin naulat ja laitoin talteen.
Vasemmalla kuva alta
löytyneestä kankaasta.
Leikkasin molemmista kankaista palaset ja laitoin tuolin pehmusteen alle talteen. Ehkäpä seuraava tuunajaa löytää ne sieltä.
Uuden kankaan pesin ja silitin, jonka jälkeen asettelin paikkoilleen. Kiinnitin kankaan nitojalla.
Nyt pitää vain päättää poistaisinko vanhan maalin ja maalaisin uudelleen vai jättäiskö maalamatta vai olisivatko tuolit tälläisenään ihan riittävän tuunattuja. Maali on toki paikoitellen kulunut jo pois. Toisaalta vanha saa myös näyttä vanhalta. Vaikeaa.
Jennin isovanhempien ullakolta löytyi vanha puukirstu ja pari vanhaa tuolia. Vihdoin ja viimein pääsen tuunaamaan vanhoja käyttöesineitä jälleen käyttöön. Tuolit ovat vaaleat, mutta tupakan savun kellertämät. En vielä tiedä haluanko maalata niitä uudestaan sillä nyt niistä näkee, että ovat olleet tupakkahuoneessa. Istuimen kangasosan vaihdan kirpputorilta löydettyyn jykevään kankaaseen. En tiedä kankaan alkuperäistä käyttötarkoitus, mutta mielestäni se istuu tuoleihin loistavasti.
Oikealla tuoli tuunaamattomana. Pesin tuolit vedellä, johon lisäsin hieman pesuainetta. Tuolit olivat todella likaiset ja pölyiset. Sen jälkeen poistin istuin osasta kankaan ja yllätykseksi totesin, että alla oli toinen kangas. Kyseinen kangas oli varmasti tuolien alkuperäinen kangas ja se oli kiinnitetty pienillä nauloilla. Poistin naulat ja laitoin talteen.
Vasemmalla kuva alta
löytyneestä kankaasta.
Leikkasin molemmista kankaista palaset ja laitoin tuolin pehmusteen alle talteen. Ehkäpä seuraava tuunajaa löytää ne sieltä.
Uuden kankaan pesin ja silitin, jonka jälkeen asettelin paikkoilleen. Kiinnitin kankaan nitojalla.
Nyt pitää vain päättää poistaisinko vanhan maalin ja maalaisin uudelleen vai jättäiskö maalamatta vai olisivatko tuolit tälläisenään ihan riittävän tuunattuja. Maali on toki paikoitellen kulunut jo pois. Toisaalta vanha saa myös näyttä vanhalta. Vaikeaa.
Valmis tuoli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)