tiistai 26. toukokuuta 2009

Lumisadetta hartioilla

Piiitkän suunnittelun jälkeen sain viime keskiviikkona vihdoin aikaseks varata ajan kampaajalle, kun alko tukka muistuttaa semmosta pehkoa, et siitä on pakko päästä eroon. Perjantaille sain ajan keskelle päivää. Menin sit kampaajalle ja aattelin omasta kokemuksesta, et on se helpompi leikata ne hiukset, kun ne on pestyt. Kampaaja sit pesi miun hiukset siellä ilmeisesti jollain Kerastasen shampoolla ja sit vielä hoitoaine lopuks. Leikattiin ja kaikkee. Ei mitää. Mut sit se alko haista! Siis voi kauhistus sentään, en oo koskaa enne tajunnu, miten paljo noi shampoot haisee. Se haju pisti nenää ihan koko ajan.

Lauantai-iltana mentii koko poppoo saunaa ja sit olin jo kärsiny ja saanu päänsäryn siitä hajusta, et oli pakko pestä tukka sillä hamppu-turvepalashampoolla, jospa se haju ois sillä lähteny. No, kyllä se tais suurimmalti osin lähteä, joskin olin vielä vähän haistavinani märissä hiuksissa sen kampaamoshampoon rippeitä. Mut ei siinäkää vielä mitää: mie sain ihan järkyttävän kutinan! Miun pää on kutissu monta päivää ja nyt alko sit vielä hilseileeki. Miulla kun oli päänahka parhaassa kunnossa koskaa täs enne kampaamoo menoa. Nyt miul sit on tämmöne kutiseva hilsepää. Ei shampoota, ei enää koskaa.

Näi se pistää miettii, et kylhän siinä kosmetiikkateollisuuden jatkuvassa menestyksessä on pakko olla joku juju, et ihmiset laittaa ihan kauheita summia rahaa kaikenlaiseen tököttiin. Joku vois täs miun tilanteessa luulla, et hiukset on likaset (hilsettä) ja mennä ne pesemää. Ja sit kohta ollaa kierteessä, et pitää pestä tukka joka päivä. Mie meinasin huomenna kauppareissulta muistaa ostaa lisää omenaviinietikkaa, laimentaa sitä ja kaataa päähän. Jos se sillä lähtis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti