Hurahus

Päivittämine ollu vähä lomilla, ku piti se uus blogi perustaa, joho laitettas talojuttuja myös, mut ei olla ehitty. Mut ei se mitää, mie oon taas hurahtanu. Saippuaan tällä kertaa.

Kutakuinkin kuukaus sitten tää alko (ekat saippuat kypsy viime viikolla). Nyt on tehtynä Saara Kuhan saippuakirjan ohjeilla maustesaippuaa ja suolasaippuaa ja hieman mukaillen vaniljalattesaippuaa (lime-kookos-, tuoksuna vaniljalatte), kehäkukkasaippuaa (kamomillasaippuoitten resepteillä, tässä kehäkukkaöljyä, kuivattua kehäkukkaa ja kehäkukkateetä ja tuoksuna vähän eteeristä greippiä - tuota kehäkukkaa kun on tuossa pihassa aika rutkasti kasvanut) ja muksusaippuaa (värinä lisätty kurkumaa ja taisin auringonkukkaöljyn korvata itetehdyllä kehäkukkaöljyllä) ja ihan "omasta päästä" hunajapalashampoota (saa nähä, mitä tulee) ja rooibos-jämärasva-saippuaa (kaikki jämä palat ja pullon pohjat eri rasvoista ja loput oliiviöljyä).

Viimesin noista oli tuo rooibossaippua, jonka tein eilen. Ihana tuoksu siinä oli - tee, jonka sekotin lipeäveteen, tuoksu ihanalle, mut lisäsin tuoksuksi vielä vähän eteerisiä sitruuna- ja greippiöljyjä ja french vanilla -tuoksuöljyä (noi tuoksut sopi oikeen ihanasti tuohon teen tuoksuunki). Massa sekaan ja pinnalle lisäsin vielä vähän (paitsi pinnalle meni vähän liikaa...) kuivaa teetä. Rasvoina tuossa oli oliiviöljyn lisäsi himppu mehiläisvahaa, kaakao- ja karitevoita, risiiniöljyä sekä munkki- ja kookosrasvaa. Jumalainen tosiaan tuo tuoksu oli ainakin vielä eilen, pitää kohta mennä taas nuuhkimaan. Illalla leikataan. Kuvia ehkä joskus.

Etiäpäin

Iso askel eteenpäin: meillä on uusi koti tiedossa! Ei se ollu se, josta aiemmin kirjotin. Ei naapurikunnassa, vaan naapurikunnan naapurikunnassa. Ihana, 1954 valmistunut, iso talo, jonka ohessa tonttia reilut 1600 neliötä. Siinä on tilaa poikien juoksennella!

Myö täs just eile pohittii, et siinä kiinteistössä on oikeestaan kaikki, mitä ollaan toivottu:
- lähes alkuperäskuntonen, mutta
- asuttavassa kunnossa kuitenkin,
- lähistöllä junayhteys pk-seudulle,
- iso tontti,
- isot huoneet ja paljon tilaa,
- paljon varastotilaa,
- tontti rajoittuu puistoon,
- päättyvän tien päässä rauhallisella alueella.

Loppu (näillä näkymin ;) ) on vain plussaa:
- upea piha,
- paljon istutuksia (marjapensaita, omenapuita),
- parveke,
- valtavan ihana, erillinen huone keittonurkkauksella ja omalla sisäänkäynnillä kellarikerroksessa ja
- reilusti enemmän mahollisuuksia ja tilaa mielikuvitukselle kuin ns. tavallisessa rintamamiestalossa.

Niin ja ihan lähellä näyttäs olevan kestovaippafirma!

Perjantaina kaupoille!

Lumisadetta hartioilla

Piiitkän suunnittelun jälkeen sain viime keskiviikkona vihdoin aikaseks varata ajan kampaajalle, kun alko tukka muistuttaa semmosta pehkoa, et siitä on pakko päästä eroon. Perjantaille sain ajan keskelle päivää. Menin sit kampaajalle ja aattelin omasta kokemuksesta, et on se helpompi leikata ne hiukset, kun ne on pestyt. Kampaaja sit pesi miun hiukset siellä ilmeisesti jollain Kerastasen shampoolla ja sit vielä hoitoaine lopuks. Leikattiin ja kaikkee. Ei mitää. Mut sit se alko haista! Siis voi kauhistus sentään, en oo koskaa enne tajunnu, miten paljo noi shampoot haisee. Se haju pisti nenää ihan koko ajan.

Lauantai-iltana mentii koko poppoo saunaa ja sit olin jo kärsiny ja saanu päänsäryn siitä hajusta, et oli pakko pestä tukka sillä hamppu-turvepalashampoolla, jospa se haju ois sillä lähteny. No, kyllä se tais suurimmalti osin lähteä, joskin olin vielä vähän haistavinani märissä hiuksissa sen kampaamoshampoon rippeitä. Mut ei siinäkää vielä mitää: mie sain ihan järkyttävän kutinan! Miun pää on kutissu monta päivää ja nyt alko sit vielä hilseileeki. Miulla kun oli päänahka parhaassa kunnossa koskaa täs enne kampaamoo menoa. Nyt miul sit on tämmöne kutiseva hilsepää. Ei shampoota, ei enää koskaa.

Näi se pistää miettii, et kylhän siinä kosmetiikkateollisuuden jatkuvassa menestyksessä on pakko olla joku juju, et ihmiset laittaa ihan kauheita summia rahaa kaikenlaiseen tököttiin. Joku vois täs miun tilanteessa luulla, et hiukset on likaset (hilsettä) ja mennä ne pesemää. Ja sit kohta ollaa kierteessä, et pitää pestä tukka joka päivä. Mie meinasin huomenna kauppareissulta muistaa ostaa lisää omenaviinietikkaa, laimentaa sitä ja kaataa päähän. Jos se sillä lähtis.

Pöytäliina

Tässä kirppislöytö Pandatorilta parin kuukauden takaa. On kuulemma Finlaysonin valmistama. Tosi siistissä kunnossa on ja euron maksoi. Melkeen joutuu ostamaan jonkun uuden pöydän tätä varten siihen tulevaan Kotiin.

Vaippakaavan testausta

Vähän aikaa ollu hiljasempaa, mut eipä juuri mitään oo tehtykään. Tai no ollaa, mut kaikkee muuta. Saatiin asunto myytyä ja ollaan vähän väliä käyty vilkuilemassa yhtä vanhaa rintamamiestaloa tuolla naapurikunnassa. Sitä ollaan pohittu ja pähkäilty ja tultu siihen tulokseen, että tarjous tehään. Ehkä jo maanantaina.

Nyt sain vaipparintamallakin jotain aikaan. Pitkästä aikaa. Kestovaippakaupalta tuli aivan ihq safari-PUL, jota hurmoksessa tilasin. Tarkotus on ollu jo kauan tehä märkäpintasia vaippoja helpottamaan kuivaks oppimista, mut vielä en oo saanu sitä aikaseks. Safari-PULille tilasin kaveriks oranssia raitabambufleeceä ja oransseja neppejä. WeeWekan pienempää kaavaa en taia enää käyttää, kun nuo pojat kasvaa kovaa vauhtia. Isompi taas on varmasti liian iso. Tarvis on siis omalle sivukiinnitteiselle kaavalle.

Eka yritys omasta kaavasta oli risteytys Elsa-Maijan ja WeeWekan sekä pienempää että isompaa sivukiinnitteistä vaippakaavaa perjantaina. Siitä tuli liian levee sekä eestä että takaa. Sisätäyttöjä mie teen aina näistä testivaipoista. Tuosta ei tullu kuvaa otettua enne pyykkikoriin joutumista, mut raitasta kierrätysflanellia päällä ja valkosta velouria sisällä ja imuna viis kerrosta flanellia. Mie tykkään laittaa sisätäyttöihinkin vähän kiinteetä imua, nii ei tarttee sit aina laittaa niin paljoa lisäimuja.

Toine yritys sivukiinnitteisestä vaipasta parannellulla kaavalla oli eilen, miun vapaapäivänä :D (K lähti poikien kanssa puolilta päivin Mäntsälän mummolaan ja palas vasta illansuussa). Siitä tuli jo paljon istuvampi. Sisätäyttö sekin. EK:n dinosaurusflanellia päällä ja luonnonvalkosta bambujoustofroteeta sisäpinnassa, kiinteenä imuna kerros paksua Finlaysonin pyyhettä. Mustat nepit. Päätin, et tästä lähtien teen vain luonnonkuitusisäpintaisia vaippoja, on niin ihanan pehmeetä tuo bambujoustofrotee. Mitähän mie teen niille kaikille microfleeceille ja coolmaxeille, mitä tuonne on kertyny vinot pinot? Aatso testaamassa tänä aamuna tuota parannellun kaavan vaippaa. Ihan varuiks skannasin vaipan kaavan heti, edellinen ku meni parempiin käsiin, niin sanotusti. Ja tein päätöksen, et tästä lähtien skannaan kaikki kaavat, jotka ite piirrän.

Miul on varmaan ainaki kuukauden päivät ollu muutamat yövaippakankaat leikattuna. Eilen sit, kun kerranki oli aikaa, ompelin neki valmiiks. Tuo yövaippakaava on kans oma ja semmonen, jota en ollu koskaan testannu eli testivaippoja (kaavan kannalta) tuli sit noistakin vaipoista. Päälliskangas suklaanruskeaa velouria, sisäpinta luonnonvalkosta bambujoustofroteeta, välissä paksua talvifroteeta (? - talvifroteeta en oo koskaan nähny tietosesti, mut kuvauksen perusteella tuo saattas sitä olla: toinen puoli nukattu fleecemäinen, toinen puoli lenkkejä, vähän kuin joustofroteessa ja on myös tosi joustavaa) ja kiinteenä imuna kaks kerrosta paksua puuvilla(?)joustofroteeta. Etukiinnitteinen luonnonvalkosilla nepeillä. Näistä ei ehkä tullu maailman kauneimpia vaippoja (ei tullu kovin siistejä), mut maailman pehmeimmät ehkä kummiskin. Ja kaiken kukkuraks, en tietenkää malta koskaa pessä valmiita vaippoja enne käyttöä, nii laitoin nää yöks pojille ja mukaa vaa yhet ohkaset imut, nii nää vaipat ei ollu ees kosteet pinnasta poikien herätessä aamulla! Mie yllätyin ihan totaalisesti. Jospa nää muutaman pesun jälkee menis jopa ilman lisäimua, voiskohan käyä nii?

Huulirasvaa

Tänään kokeilin tehä huulirasvaa. Ihan pätevää tuosta tuntu tulevan. Reseptin löysin täältä. Tuo kakkosversio. Ihana kaakaon aromi tässä on.

Onneks se sentään onnistu. Tänää nimittäin menny kaikki ihan päin peetä: mikään asia ei oo pysyny kädessä, jojobaöljyt räjäytin laminaatin kiillokkeeks, jätin Aatson sormen oven väliin (olin tulossa vessasta pesemästä Eeliksen pyllyä, kun avasin ovea, jonka väliin Aatso oli toisella puolen ovea laittanu sormensa), vispipuuro meni ketuiks (vai pitäskö sanoa hukkaan, kun suden sukulaisille sen syötin loppujen lopuks), unohin kauhan simaämpäriin, asunnon kattojatkaan ei tän päivän näytössä mein kämpästä kiinnostuneet (ja myö löydettiin kaikkein paras koti koskaan - niin lähellä mutta niin kaukana!)...

Mut sima on kuitenkin nyt tulossa. Jos ei nyt kummia tapahu, niin viikonloppuna päästään simaa maistamaan. Nam! Ehkä sitä joutuu jokusen munkinkin paistamaan.

Kestositeen kaava kaipaa vähän hienosäätöä, tämän kertoi käytäntö. Ehkäpä jätän sen seuraavaan ompelukertaan. Tässä on pitkälti aikaa löytää se täydellinen kaava.

Ihanan aurinkoinen maanantai!

Ulos hengailemaan, kunhan vaan hoidetaan pakolliset aamuhommat alta pois.

Mie pistin viime viikolla yrttejä kasvamaan. Jääkaapissa on itämistä oottelemassa tähkälaventeli ja rosmariini ja hyllyssä kasvua alottelemassa basilika, iisoppi, piparminttu, salvia, sitruunamelissa ja timjami. Kamomillasaunio ja mäkikuisma oottaa vielä siemenpusseissa, et saisin aikaseks pistää ne ulos multiin.

Ja eilen sain sit aikaseks noita kestositeitä. Ihme, kun meni nepittäminen semmoseks säätämiseks. Ekan siteen naaras vaati varmaan neljä kantaa ja yhtä monta naarasosaa, et saatiin toimiva side. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin ja yhteensä viis sidettä valmistu eilen. Noi pulit oli Myllymuksujen tilkkuja, joita tilasin villakankaan kanssa samaan aikaan. Norsujen kanssa on joskus aikoinaan tilattua ruskeeta bambupöllökangasta, keltasten nakkikoirien kanssa raidallista veluuria ja kukkapulin kanssa Kontista raahattua kierrätysflanellilakanaa.




Kirpparillakin käytiin lauantaina. Sieltä löyty pojille jokunen T-paita ja sukkia, söpö pieni norsukassi bambukahvoilla, tän vuoden puuttuvat Suuri käsityö -lehdet ja pien pullo. Mie oon haaveillu kerääväni semmosia pieniä (vanhoja?) pulloja tän miun luonnollisen kosmetiikkaharrastuksen säilytykseen. Kuvassa oleva päärynän muotone lasirasia tuli joiltakin Nurmijärven markkinoilta eläinsuojeluyhdistyksen arpajaisista voittona. Sisällä on karitevoita.


Ja siitä luonnollisesta kosmetiikkaharrastuksestakin jotain: mie oon ihan vihreä tässä. Se postipaketti, josta aiemmin kirjotin, kotiutui meille perjantai-iltana. Siellä oli mm. shikakai-jauhetta, jolla pesin hiukset heti seuraavana aamuna. Ja hiuksista (ja päänahasta) tuli aivan ihanan tuntuset. Sit laitoin vielä turauksen jojobaöljyä pyyhekuiviin latvoihin ja jätin siihen, ihan sen takia, kun ihmiset on näyttäny keskusteluissa valittelevan, et shikakai jättää koppurat latvat. No, johtuko jojobasta vai mistä, mut miun latvoista ei koppuroita jääny, vaan ihanan pehmeät.

Mie ostin aikoinaa huutiksesta Anu Rannan ja Kristiina Ounapuun kirjan Kauneutta ja puhtautta luonnosta. Sieltä kokeilin öljysekotusta kuiville käsille ja kynsinauhoille: manteli- ja oliiviöljyä sekotetaan suhteessa 3:1. Nyt mie oon tänää ja eilen tätä käsiini hieronu. Nää kädet vetäs nimittäi taas kylässä ollessa viime viikon alussa niin kuiviks, et kirveli koko ajan ja sattu, kun käsiä liikutti. No, ei nää nyt oo tullu tällä kokeilulla ihan yhtä pehmeiks, kun varmasti tulis, jos pistäsin paksun kerroksen Helosania, mut ei nää kädet nyt enää kipeetkään oo millää tavalla ja kuiteki selkeesti paremmat ku kotii tullessa. Yöks miun piti pistää paksu kerros karitevoita, mut enköhä mie yöllä unohtanu sen kaikes hässäkäs, ku Eelis heräs, yms.

Nyt meil alkaa menee meininki semmoseks, et eiköhän tää ollu tässä tällä kertaa ;) .